Noniin nyt on meidänkin blogi toiminta pyörähtänyt käyntiin ja iso kiitos siitä Helille. Tänään päivällä istuessani torilla kahvilla pohdiskelin tuota meidän aihetta "Kuluttaminen opiskelijan näkökulmasta" ja aloin siinä ohessa miettiä omaa tämän hetkistä kuluttamista.
Lähinnä nyt kun koulu on loppunut ja viimeisen työvuoron tein viime lauantaina niin mistään tulevasta kulutusjuhlasta ei voi kyllä puhua. Tosin olen melko säästäväinen ihminen joten vähän olen sentään sukanvarteen saanut säästettyä pitkin viime syksyä ja talvea. Mutta silti pelon sekaisin tunnelmin odotan tulevaa kesää koska oma kuluttaminen on yleisesti on aina kasvanut kesällä. Kesällä kun tulee helpommin juuri käytyä kahviloissa päivisin,ehkä syömässä ulkona enemmän ja hienolla sään sattuessa nautittua muutama olut terasseilla. Ostosreissujakin pääkaupunkiseudulle teen myös enemmän kesä aikaan. Mieli kun on virkeämpi kesällä niin pienet ylimääräiset ostopäätökset eivät niin paljoa haittaa.
Nyt kun on taantumaa ja töitä ainaki tällä hetkellä vaikea löytää niin henk.koht tavoitteena on pitää sisäinen shopaholismi kurissa. Tosin toiveikkaana silti odottelen kesää ja sen tuomia seikkailuja ja luotan myös että jotain töitä ilmaantuu kunhan aktiivisesti niitä hakee. Sitten voikin kulutusjuhlat taas alkaa...
Jussi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näin sitä sitten on päästy pohtimaan kulutusjuhlia tai niiden puutetta. Itse olen työssä ja opiskelen työn ohella, joten en enää kituuttele opintorahan turvin. Tietysti opiskelusta aina omat kulunsa kuitenkin muodostuu -ja ainahan lähiopiskelupäivät ovat palkattomia. Varmasti on selvää, että näin epävarmoina aikoina ja suurten työttömyys-/lomautuslukujen valosssa omaa kuluttamista tarkastelee jossei nyt ihan suurennuslasilla niin ainakin hieman aiempaa tarkemmin. Kaikkeahan ei tarvitse saada nyt ja heti -eikä ihan kaikkea tarvitse saada koskaan. Laman aikana toisaalta kehotetaan ostamaan ja laittamaan raha kiertoon, että edes nykyinen tuotanto ja palvelut saataisiin pidettyä yllä, mutta jos rahaa ei törsättäväksi ole niin mistäs kierrätät. Kierrättämisestä tulikin mieleen, että kirpputorit ja kierrätyskeskukset taitavat olla tällaisina aikoina varsin suosittuja. Hyvää, käytetyä tavaraa ei niin vain heitetäkään pois van tarjotaan sen kuluttamisen jatkamista seuraavalle -samoin kuin itse voidaan jatkaa jonkin tavaran kuluttamista siitä, mihin joku toinen on lopettanut.Huonekalut ovat tällä saralla varmasti hyvä esimerkki. Eihän kierrätys toki uusi asia ole. Muistan vielä hyvin oman päätoimisen opiskeluaikani, kun päällystin jo kaatopaikkatuomion saaneen sohvakaluston uudestaan. Hyvinhän tuo palveli koko opiskeluajan. Lastenvaatteiden kierrätys onkin sitten jo toinen juttu. Voin kuvitella, ettei poikani ollut aina ihan haltioissaan, kun piti pitää isosiskon vanhoja vaatteita. Valitettavasti vaaleanpunainen oli isosiskon ihan ehdoton värisuosikki vuosikausia.
VastaaPoistaNyt kun itsellä töitä vielä ainakin toistaiseksi on riittänyt, ei kuluttamista juuri ole tullut rajoitettua. Toisaalta en koskaan ole ollut mikään tuhlari vaan enemmänkin kuulemma jo lapsesta saakka nuuka rahan kanssa -pihi suorastaan kuulen välillä!
Tällä hetkellä ehkä olisi kuitenkin enemmän mietittävä kuluttamisen merkitystä yhteiskunnalliselta kannalta -mutta pienisä puroistahan ne suuret vedetkin saavat alkunsa eli kyllä meidän jokaisen kulutusmäärät ja tavat rakentavat ehkäpä laveampaa huomista.
Heli
Joo kyllähän se vähän on niin, että lama on kirpputorien juhlaa. Ihmiset haluavat kokoajan ostaa kaikenlaista turhaa, ja kun ei sitten enään ole varaa ostaa uutena, niin ostetaan käytettyä. Minusta se myöskin on hienoa, että kierrätetään tavaroita, muuten tämä meidän maapallo kohta uppoaa roskaan. Ja minun pitäisi itseasiassa kohta mennä myymäänkin kirpputorille, niin sais vähän rahaa ja pääsis ylimääräisistä tavaroista eroon. Minulla on niin paljon sellaista mitä en ole edes koskaan käyttänyt :O
VastaaPoistaMikaela
Olen myös itsestäni huomannut, että (en tiedä laman vai piheyden myötä) olen alkanut katsoa mitä ostan, mistä ostan vai ostanko ollenkaan. Muistan vielä ainakin viime vuonna, että ostin jos tahdoin maksoi mitä maksoi. En niin jaksanut välittää rahasta.
VastaaPoistaTänä vuonna olen löytänyt itseni hyllyjen välistä etsimässä sitä halvinta tuotetta tai halpaa vastinetta haluammalleni asialle. Siksi olen pohtinut, että onko lama tehnyt minusta tarkemman vai tulevaisuus vaiko ehkä molemmat? Tunnun toisinaan pihistelevän viimeisiäkin pennosia, joka käy melko raskaaksi pidemmän päälle.
Mutta toisaalta kaiken piheyden keskellä saatan yllättää itseni kalliilla erikoiskahvilla päivänä jos toisenakin. Kehitän itselleni syyn, että tarvitsen juuri sen kahvin nyt, jotta omatuntoni tuhlailevaisuudesta ei kärsisi.
Kesä ja syksy pelottaa, ihan kuin Jussi kirjoitti, kesällä tulee tuhlailtua enemmän. Varsinkin nyt kun en ole töissä kuin toisinaan keikkahommia tekemässä, niin rahaa ei olisi turhuuksiin.. Ehkä selviän ehkä en.. :D
Saana
Minäkin vannon esimerkiksi ruokaostoksissa Rainbow -tuotteiden nimeen, ei tulisi mielenkään ostaa kalleimpia "merkki"tuotteita. Opiskelijan elämässä täytyy kai tyytyä vähän halvempiin tuotteisiin.
VastaaPoistajotenkin on sellanen olo että siihen safkaan ei juurikaan esimerkiksi budjetoi mitään... vaan miettii ihan muiden menojen mukaan sitä rahan kulutustaan... säästöjä ei ole tippaakaan joten tällähetkellä ennen ensimmäistä kesätyöpalkkaa nolla budjetilla
VastaaPoista